Kaleva valehtelee
18.10.2017 Kalevassa valehdellaan: ”Suomi antaa jälleen ensi vuonna vähemmän rahaa kehitysyhteistyöhön kuin tänä vuonna”
Todellisuudessa budjetti.vm.fi kertoo, että tälle vuodelle ”julkisen kehitysavun määrärahat” lisääntyivät 63,5 miljoonaa euroa (siis LISÄYS edellisvuoden määrärahatason päälle). Ensi vuodelle eli vuodelle 2018 talousarvioesityksessä ehdotetaan 886,3 miljoonaa euroa. Lisäystä 5,1 miljoonaa euroa seuraavalle vuodelle siis. (Muistelen, että budjettiriihessä sovittiin suuremmasta lisäyksestä, mutta tuolla lukee nyt tuo summa. Esim. kehitysministeri kirjoitti blogissaan budjettiriihen jälkeen: ”Kehitysyhteistyöhön tulee ensi vuodelle lisää 9,5 miljoonaa euroa.” Lähde: https://kaimykkanen.fi/budjettiriihi-pienin-askelin-oikeaan-suuntaan/).
Kirkon ulkomaanapu kuuluu kansalaisjärjestöihin, jotka ovat saaneet viime vuosina yhteensä 65 miljoonaa euroa, kuten myös ensi vuoden budjettiesityksessä. Eli jos toimittaja viittaa virheellisesti kehitysyhteistyöllä tähän pienehköön osaan, niin ”jälleen” ja ”vähemmän rahaa…kuin tänä vuonna” ovat valheellisia ilmaisuja. Erikseen verorahaa annetaan ”kehitysyhteistyötiedotukselle”, joka tarkoittaa korkeakoulutettuja naisia verorahoilla tuottamassa propagandaa, jonka tarkoitus on syyllistää ja vittuilla suomalaisille siitä, kuinka suomalaiset ovat niin pahoja ja huonoja ihmisiä ja kuinka kehitysavusta ei saa ikinä säästää ja siihen pitää seuraavassa budjettiriihessä laittaa muutama sata miljoonaa lisää, joka toki on silti aivan riittämätön lisäys Suomen kansainvälisten velvoitteiden kannalta. Verorahoilla myös kerrotaan veronmaksajille, ketä poliitikkoja ei saa äänestää ja pisteytetään puolueita ja poliitikkoja kehitys- ja ilmastokantojen mukaan.
Valtion kehitysapua leikattiin vuodelle 2016 198,8 miljoonaa euroa. Hallitusneuvotteluissa sovittiin 200 miljoonan euron tasoleikkauksesta ensimmäisenä vuotena (eli 2016) ja menotason pysymisestä ennallaan sen jälkeen. Tämä hämmästytti, koska Keskusta eduskuntavaaliohjelmassaan lupasi leikata 200 miljoonaa ulkoministeriön hallinnonalalta (käytännössä kehitysavusta, mutta populistisesti puhuivat vain lähetystöverkoston karsimisesta vaihtoehtona kehitysavun leikkaamiselle, mutta eihän tuollaisia säästöjä mistään muualta löydy, varsinkin kun lähetystöjen menotasoa ja määrää oli leikattu jo edellisten hallitusten toimesta), Kokoomus 300 miljoonaa ja Perussuomalaisilla oli vaaliohjelmassaan ns. 250 + 250 malli, eli valtion kehitysapua 250 miljoonaa euroa ja yksityisten verovähennyksiä 250 miljoonan euron rajaan asti eli valtion kustannukseksi 500 miljoonaa euroa. Kun kehitysavun taso oli 2013 ja 2014 vajaa 1,2 miljardia euroa vuodessa, niin leikkausta Perussuomalaiset tarjosi vajaa 700 miljoonaa euroa vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelmassaan. Puolueet olivat suunnilleen samankokoisia, joten olisi luullut, että noista leikkauksista otetaan keskiarvo. Eli odotettavissa oli pyöreästi 400 miljoonan euron leikkaus neuvotteluiden tuloksena. Tulos oli puolet siitä. Soinin johtamat Perussuomalaiset menestyivät erittäin huonosti hallitusneuvotteluissa. Ensimmäinen vakava merkki oli vastaukset hallitustunnustelija Sipilän kysymyksiin, joissa Perussuomalaisilla ei vastauksen mukaan ollut mitään vaatimuksia Suomen ilmastopolitiikan muuttamiseksi. Toinen merkki tai tahallaan itselle aiheutettu takaisku oli valtiovarainministerin salkun ottamatta jättäminen puolueelle. Perussuomalaisille annettiin selvityksiä, kokeiluja ja virkkeitä, joiden myöhempi tulkinta on sellainen, että mitään ei varsinaisesti tarvitse tehdä niin kuin Perussuomalaiset halusivat. Jos ei yksityiskohdista ja toteutuksesta ole kirjattu kaikki tarkasti hallitusohjelmaan, mitään ei ole voitettu. Keskusta ja Kokoomus vedättivät Perussuomalaisia jatkuvasti.
Kansantalouden tilinpidon uusi YK:ssä kehitetty standardi nosti bruttokansantuotetta ja -tuloa siirtämällä aikaisemmin välituotekäyttöön kuuluneet tutkimus- ja tuotekehittelykulut investoinneiksi. Myös asejärjestelmät otettiin mukaan nostamaan BKT:ta. Myös laittomasta huumekaupasta ja prostituutiosta pitää maksaa kehitysapua niiden nostaessa BKT:ta. Talous kasvoi siis paperilla, vaikka mikään ei muuttunut. Ei olisi ongelma, jos vanhat lukutavoitteet korjattaisiin vastaamaan aikaisempaa vaikeustasoa. Mutta ei ole korjattu. Nyt siis nykyinen 0,7% on oikeasti vanhaa tällä hetkellä Suomessa noin 0,75%. Naton 2%:akin on kalliimpi tilastomuutoksen takia. Ja euroalueen 60%:n velkaraja löysempi. Vuonna 2014 Suomi pääsi lähimmäksi 0,7:ää sitten 1990-luvun alun, luvun ollessa 0,64. Nyt budjettisivuilla ja OECD:ssa lukee 0,59. Suomalainen mielenmaisema on niin anteeksipyytelevä, että koko historia laitettiin uusiksi ja saavutukset pienemmäksi. Muistan tuon vuoden 2014 vanhan luvun 100 %:n varmuudella, muita en täsmällisesti täydellä varmuudella. Viime vuosilta on hävinnyt noin 0,05%-yksikköä, 90- ja 00-luvulta enemmän tutkimus- ja tuotekehitysmenojen ollessa suurempia. 80- ja 90-luvun taitteessa tällä omaan jalkaan ampumisella on suuri merkitys, koska nyt Suomi mainostaa sitä, että Suomi ei muka olisi saavuttanut tavoitetta 1989 ja 1990 ja vuoden 1991 Suomen ennätys on nyt vain 0,8 sen ollessa aiemmin muistaakseni 0,87, 0,86 tai 0,89 (??? Kellään varmaa tietoa ja lähdettä?). Esim. Britannia ja Pohjois-Irlanti on pitänyt vanhat prosentit ja vasta vuoden 2016 luku 0,7 on uuden kansantalouden tilinpidon mukainen. Sen näkee tilastosta helposti, vuodesta 2013 luku on ollut tasan 0,7, mutta vuodelle 2016 tuli vajaan parin miljardin korotuspiikki, jotta saatiin luku pysymään samana SNA 2008:n tullessa käyttöön ja huomioiduksi kehitysrahoituksessa budjetintekoaikaan.
Kalevan jutussa käsitelty UNFPA:n rahoitus kertoo samanlaista tarinaa kuin minkä tahansa vastaavan (esim. Vihreä ilmastorahasto, YK:n otsonisopimuksen rahoituskierros) tarkastelu. Niin sanottu Länsi-Eurooppa (ilman Etelä-Eurooppaa UNFPA viime vuodet), USA ja Kanada, Japani sekä Australia ja Uusi-Seelanti pitävät maailmaa pystyssä. USA ja Japani, varsinkin USA törkeän pienellä osuudella verrattuna talouden kokoon. Ongelma näissä asioissa on se, että uudet ”teollisuusmaat”, siis uudet kehittyneet maat, eivät jaa pohjoiseurooppalaisten, germaanisten kansojen ja japanilaisten avokätisyys- ja lahjoittamisarvoja. Eurooppalaisten (kaikkialla, missä asuvat) ja japanilaisten osuuden maailman väestöstä ja taloudesta erittäin nopea vähentyminen merkityksettömäksi muutaman seuraavan sadan vuoden aikana tarkoittaa mahdotonta yhtälöä näiden asioiden kannalta. Singapore, Taiwan, Hongkong, Etelä-Korea, Katar, Kuwait, Saudi-Arabia, Israel muun muassa ja näiden perässä nousevat Malesia, Thaimaa, Kiina, Vietnam ynnä muut + slaavilaiset maat sekä entisen Neuvostoliiton valtiot eivät ole tulossa mukaan ja tilalle ja pitävät kynsin ja hampain kiinni kehitysmaan statuksestaan YK-järjestelmässä (YK:n alaiset sopimukset). Pohjoismaat (joihin Islanti ei ole vielä koskaan tässä yhteydessä liittynyt (ei liity Islannin finanssikriisiin, Islanti ei ole ollut talouden kokoon nähden koskaan muiden Pohjoismaiden tasolla avokätisyydessään)) ovat kaikissa tarkasteluissa aina ylivoimaista maailmanennätystasoa. Suomen toimittajat tekevät kaikissa jutuissa, jotka olen elämäni aikana nähnyt, vihervasemmiston propagandaa jättämällä asioita ja kokonaiskuvan kertomatta ja vertaamalla Suomea maailmanennätystasoon eli yleensä Ruotsiin (esim. UNFPA, Vihreä ilmastorahasto).
Kaleva kertoo samassa jutussa myös, että Suomi on leikannut kaksi kolmannesta UNFPA:n rahoituksestaan. Vuonna 2014 Suomi antoi UNFPA:lle 60444953 dollaria ydintoimintaan (”Core”, joka on se varsinainen rahoitus, jota kannattaa verrata), vuonna 2015 38038549 dollaria ja vuonna 2016 tasan 20 miljoonaa dollaria. Tämä tieto pitää siis paikkansa. Suurin leikkaus UNFPA:lle tapahtui siis jo edellisen hallituksen tekemässä budjetissa.
Sikäli mikäli Suomen valtion tulee siirtää varallisuuttaan ja väkivaltamonopolin väkivallan ja vankilan uhalla pakottaa suomalaiset maksamaan veroja muiden käyttöön, UNFPA (United Nations Fund for Population Activities) on aivan ehdotonta kärkeä siinä, mihin rahat tulisi käyttää. Virallisesti sen tehtäviin ei kuulu väestönkasvun vastainen sota/taistelu/toiminta, mutta UNFPA:n toiminta ”lisääntymisterveyden” parantamiseksi ja ehkäisyn saamiseksi niille, jotka sitä haluavat, on arvokasta.
UNFPA:n rahoituksen tarkempi tutkiskelu on niin silmiä avaavaa, että keräänpä alle vähän tilastoja.
Vuosi Valtio (ydin)rahoitus miljoonina US dollareina
2014 Ruotsi 70,3
2014 Norja 69,1
2014 Suomi 60,4
2014 Alankomaat 48,4
2014 Tanska 41,9
2014 Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti 33,1
2014 Yhdysvallat 31,1
2014 Saksa 24,7
2014 Japani 23,8
2014 Sveitsi 16,8
2014 Kanada 14,0
2014 Australia 13,9
2014 Belgia 9,7
2014 Uusi-Seelanti 5,0
2014 Irlanti 4,2
2014 Luksemburg 3,7
2014 Italia 1,4
2014 Ranska 0,75
2014 Itävalta 0 (ei siis yhtään mitään)
2014 Kreikka 0
2014 Espanja 0
2014 Portugali 0
2014 Etelä-Korea 0,1 (106 tuhatta dollaria)
2014 Katar (maailman rikkain maa) 0,0 (30 tuhatta dollaria)
2014 Islanti 0
2015 Ruotsi 57,4
2015 Norja 55,6
2015 Suomi 38,0
2015 Yhdysvallat 30,8
2015 Saksa 21,3
2015 Japani 18,1
2015 Luxemburg 3,2
2015 Ranska 0,6
2015 Espanja 0
2015 Kreikka 0
2016 Ruotsi 59,0
2016 Yhdysvallat 30,7
2016 Suomi 20
2016 Japani 19,0
2016 Ranska 0,8
Taulukko muotoutui sitten vaikeammaksi lukea. En jaksanut laittaa kaikkia kärkimaita 2015 ja 2016, muutama poiminta vain. Oleellista on se, että vihervasemmiston huutama Ruotsi on joka vuosi maailman ykkönen. Ja nämä ovat absoluuttisia rahasummia, ei mitenkään maan kokoon suhteutettuja. Ruotsissa on saman verran asukkaita kuin yhdessä suurkaupungissa ja pienempi BKT per asukas kuin Yhdysvalloissa, silti Ruotsi rahoittaa kaksinkertaisesti verrattuna Yhdysvaltoihin. Aivan häkellyttävää. Joka vuosi Pohjoismaat (ilman Islantia) kärjessä Alankomaiden kera. Norjassa puolet Ruotsin väestöstä, mutta lahjoitussumma Ruotsin luokkaa. Vuonna 2014 Suomi talouden kokoon nähden oli ylivoimainen maailman ykkönen UNFPA:n rahoituksessa!
Tasavaltalaisten (republikaanien) päästessä valtaan USA:ssa USA lopetti rahoituksen kokonaan tästä vuodesta alkaen. Mutta mainittiinko missään uutisessa asiasta, miten vähän USA on oikeasti rahoittanut UNFPA:ta (ja muita asioita) suhteessa reiluun taakanjakoon? Ja miten eräässä Pohjolassa muukalaisten asiat tulevat tärkeysjärjestyksessä aina ensin.
Saattaa olla, että kaikkia aikaisempien vuosien suhdelukuja ei ole laskettu uusiksi. Ja riippuu paikasta, OECD:n virallisissa tilastoissa saattaa olla kaikki menneiden vuosikymmenten suhdeluvut laskettu uusiksi ja pienemmiksi Suomen osalta (muttei esim. Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin osalta), mutta http://budjetti.vm.fi -sivustolla vasta noin vuodesta 2010 alkaen, eli EKT 2010 -muutoksen voimaan tullessa (syksy 2014) budjettisivulla (ulkoministeriön hallinnonala) näkyneet muutama edellinen vuosi laskettu uudelleen, koska niiden suhdeluvut yhtäkkiä muuttuivat.
2007 muistan, että vaikka hallitus laittoi kehitysapuun niin paljon lisää rahaa, että suhdeluvun nousu jatkuisi, se itse asiassa laski vuonna 2007 odotettua selvästi nopeamman talouskasvun takia. Siksi 2007:n suhdeluku laski alle 0,4:n edellisvuosista poiketen. Nyt budjettisivuilla lukee 0,39. Tuon suhdeluvun on pakko olla vanhan kansantalouden tilinpidon järjestelmän mukainen. Uudella järjestelmällä se laskisi hyvin merkittävästi, koska 2007 tutkimus- ja tuotekehitysmenot olivat Suomessa huomattavasti suuremmat kuin viime vuosina. Vanhan mukaan niillä ei ollut BKT:hen nostavaa vaikutusta, mutta EKT 2010/ SNA 2008 -uudistuksen myötä ne lasketaan täysimääräisesti lisäämään bruttokansantuloa ja -tuotetta.
2007:n 0,39 ei siis ole missään määrin vertailukelpoinen nykyisten suhdelukujen kanssa. Nykyisillä standardeilla se olisi arviolta ja lonkalta vähän yli 0,30. Eli Suomi on niitä harvoja kehitysapua antavia maita maailmassa, joka talouskriisivuosina ja alijäämäisillä budjeteilla nosti kehitysapusuhdettaan merkittävästi, suhdeluku noin kaksinkertaistui vuodesta 2007 vuoteen 2014. Repikää siitä. Mutta toimittajien asenne on uskomaton, ikään kuin Suomi olisi jokin rikollinen ja muka leikannut kehitysapua, kun euromääräänkin on tullut satoja miljoonia euroja vuodessa lisää lahjamuotoista kehitysapua vuodesta 2007 vuoteen 2014. Koskaan toimittajat eivät mainitse, että Suomi kuuluu ehdottomasti kärkijoukkoon kehitysaputalkoissa. Japani, USA, Italia, Espanja, Etelä-Korea, Singapore, Taivan, Portugali, Ranska, koskaan näistä ei mainita. Jos toimittaja mainitsee toisen valtion kehitysapubudjetin, se on aina Ruotsi, johon verrattuna Suomi on selvästi jäljessä. Toimittajat tuovat aina omaa poliittista näkokantaansa (joka on kaukana kansan keskiarvokannoista) voimakkaasti näissä yhteyksissä esiin, eivät ole tiedonvälityksen puolueettomia palvelijoita.
Tähän asiaan olisi hyvä saada virallinen tieto, mikä on laskettu minkäkin kansantalouden tilinpidon järjestelmän mukaan. Mutta ministeriötä ja poliitikkoja tämä asia ei kiinnosta, minä olen ilmeisesti ainoa henkilö Suomessa, joka on tästä asiasta kiinnostunut. Tässä on kuitenkin kyse todella suurista summista.
Minulla ei valitettavasti ole vanhoja suhdelukuja tallessa. Muutaman vuoden osalta muistan luvun varmasti oikein, kaikkien vuosien osalta suunnilleen muistan tason.
Ilmoita asiaton viesti
”80- ja 90-luvun taitteessa tällä omaan jalkaan ampumisella on suuri merkitys, koska…”
Nyt epäilen sitä, että näiden vanhojen vuosikymmenten suhdeluvut on jätetty ennalleen ja jostain vuodesta 2010 tai muutama vuosi ennen sitä (muttei jälkeen) suhdeluvut on laskettu uudelleen selvästi pienemmäksi uuden kansantalouden tilinpidon mukaan. Ne muutama edellinen vuosi siis, jotka näkyivät budjettisivuilla muutoksen astuessa voimaan, jolloin yhtäkkiä tutut suhdeluvut edellisiltä vuosilta muuttuivat pienemmiksi (olen aika tarkkaan jo koko tämän vuosikymmenen seurannut valtion talousarvion ulkoministeriön hallinnonalan budjettisivuja).
Ilmoita asiaton viesti